Se sitä ja se tätä.

Nihkeilen itelleni kaikesta vaisuilusta.. Aina tuntuu että ois asiaa vaikka millä mitalla, muttei vaa koskaa siltikään sano mitään..

Tuttuun tapaan kamera on jälleen hukassa... Mikä on sääli,sillä ois taas paljon iloisia kuvasia möllisteltäväksi.. Nooh mutta otamma sepostamisen kannalta ja kuvallistetaan taas seuraavassa setissä, johon ei kyllä tule toivottavasti menemään näin säälittävän kauan..

Muttatuotanoin tiivistettynä viimekuukausien tapahtumat:
Oon tehny töitä, käyny helsingissä soittelemassa, saanu ylioppilaslakin, hakenu kouluihin, jänskäilly espanjaan lähtöä, kriisaillu lähestyvää muuttoa ja lusmuillu pakkaamisen kanssa.

Tilannehan on siis semmone että tulevana torstaina kannan kamppeet pois täältä kolmevuotta hyvin palvelleesta ensikämpästäni.. Saa nähä mikä haikeus tulleekaan olemaan. Säästän vuokran ja kaikenmahollisen siihen ku suuntaan syyskuun ensimmäisellä viikolla tosiaan sinne aupair hommiin Espanjaan ensvuojeksi. Jännittävää.
Pakkaamista, jota ah niin vihaan, en oo vielä alottanukkaan. Laatikoita ois tossa lattialla kasa, mutta kyllä tuskanhiki tippasee ihan vaan ajatellessaan kaikkea sitä kamaa mitä kolmessa vuojessa on kerenny haalia.

Kai se on tämäki hommaa, kello on aamulla kohta kuus eikä vielä edes haukotuta, kiitos välitirsojen. ( Näin työyön jälkeen kun onkin niin hyvä tarinoida) Tässä vaa mietiskelly lähiaikoina kuinka kummallisia käytösmalleja ihmisillä (lue: minulla) on:
 Miksei me vaan voida kysyä sellasia asioita jotka halutaan selvittää?
Miksi asioiden hyväksyminen on usein niin vaikeaa?
Miksi jo ajatelma siitä että ei aijjo uhrata ajatustakaan ajatukselle, uuvuttaa?
( Tuo ei mahtanut olla enää edes suomea... :D )

Oon päättäny opetella sanomaan ihmisille useammin, mitä ne merkitsee mulle.
Kukapa ei haluais tietää olevansa tärkeä?

Huhtikuussa tuotettu runo:

Uomo universiale

Epätäydellinen,
kaikessa täydellisyydessään.

Kykenemätön,
kaikkivoipuudessaan.

Toinen on toiselle 
paskan arvoinen.
Mitättömyys,
kaikuna olemattomuudesta.

Uomo universiale,
hukassa todellisesta minästään.


Synkistely sopivassa suhteessa on aina terveellistä (:
Ainiin! Kävinhän muuten tosiaan varaamassa tatuointiajan heinäkuun alkuun. Jännittävää sekin :3

Jotta ette nyt kuitenkaan tunne kaikkea vaivaa mitä tän lukemisen eteen on pitäny nähä, täysin turhaksi. Niin suon tähän loppuun kuvan ehkä mun kaikista jäätävimmästä, ja ehottomasti typerimmästä hiustyylistä mitä kapinallisena teini-miinana itseätoteuttaakseni vaadin saada kokeilla.

 Ah.
Onneksi.
Ihmiset kasvaa.

Mitenhän mulla on ollu koskaan kavereita?  :D

Huomenta eli öitä !