Ymmärryksen tiistai.

Tännää mää uskalsin laulaa suomeksi mulle rakasta biisiä tiskikonetta täyttäessä.

Tännää mää uskalsin olla se sama aina niin positiivinen itteni niinku aina Oulussa.

Tännää mää uskalsin kuunnella niitä biisejä jotka tuo mieleen ystäviä ja tilanteita.

Tännää mää tajusin, että itkeminenki on välillä ookoo.

Tännää mää tajusin, että mää oon oikeesti Espanjassa.

Tännää mää tajusin, että kirjan ei tartte olla hyvä, ollakseen koukuttava.

Tännää mää ymmärsin, että mulla on ennää 35 viikkoo jälellä ( ja että se on vähän)

Tännää mää ymmärsin, että mulla on kaikki hyvin.

Tännää mää ymmärsin että hölkkääminen voi olla mukavaaki.

Tännää mulla on ollu hyvä päivä (:
Niinku eilenki.
Ja ootan innolla niitä tulevan lisää (:

Tännää komensin muksuja kerranki spontaanisti espanjaksi ku ne nahisteli, eikä mua ressanu että menneekö lausumine oikeen vai ei. Ja oon innoissaan niinku pieni lapsi, ku aattelen että 1.10 alakaa Oviedon yliopistolla espanjankurssi. On helpottavaa huomata että vaikka pariviikkoakin voi olla vaan down, nii eise mun luontainen iloisuus ja hymy katoa vaikka niitä ei aina jaksakkaan suurkuluttaa (:
Muistin myös, että mää oon ihan hyvä tälläsenä.


Vaikka en oo Oulussa nii ei Oulu oo kadonnu (:
Oon sentää Espanjassa, jossa voi näin syyskuun kolmannellaki viikolla vielä käyä lenksulla pelkässä topissa ja juoksupöksyissä auringon lämmön hyväillessä.

Mää myös alan pikkuhiljaa tajuta/muistaa/ymmärtää että kenkiä pietään sisälläki.

 

 

Ja että shoppailu on aika vinkeetä >)

Ja että ei espanjalaisia koiria kiinnosta sen enempää ku suomalaisiakkaa, että mitä kieltä niille puhhuu :p

Tännää oli aikamoinen ymmärryksen tiistai.