Tasamaata

Tasaisesti rullaa arki täälläki.
Vaikia käsittää että ihan kohta alkaa marraskuu ku ulkona lämpötila on edelleen tasasenlaisesti parinkympin pintaan.. Aurinko ei tosin porota enää ku vaan harvakseltaan joten ei tunnu kuitenkaan kesältä enää, mutta ei sen koommin syksyltäkään, saatika lähestyvältä talvelta....
 Muutamia sateisia päiviä on jo pukannu joten jollaintavalla tietää mitä tuleman pitää sitte läpi talvikuukausien..
 Se sade on sitäpaitsi ihan outoa.
Ei yhtään sellasta oikeaa sadetta..
Ennemminki niin sprinkleristä (miten se nyt ikinä kirjotettaankaan) tulevaa vesisumua jota kummiski pukkaa kokoajan :D Kumpparien ostoon pitäs siis kiirenvilkkaa alkaa...

Päivät kulluu nopskasti ja tavallaan oon tosi tyytyväinen aina illalla siihen,että joka päivä tullee tehtyä tosi paljon kun on pakko herätä niin törkiän aikasin.. Verrattuna niihin yötöihin suomessa nii on palijo aikaansaavempi olo silti täällä ! :D Vaikka musta ei aamuherätyksiin sopeutujaa saa kai kirveelläkään...

Marcosin kanssa meillä sujuu ehottomasti paremmin ko olin odottanu!
Tosi nopiasti sai kiinni siitä asenteesta mikä sen kaverin kanssa on parhainta ottaa ja ei pelkää sitte tietyissä tilanteissa olla vähä ronskimpikaan.. Mutta tottapuhuen niin jos multa ois silti kaksvuotta sitte kysytty että hei haluakko lähtä paimentaan 9-vuotiasta aspergerpoikaa espanjaan 8kuukaueksi, niin luultavasti oisin miettiny ainaki kahesti :D

Vaan hah, tänne sitä silti tultiin :D Ja ei epäilystäkään siitä, etteikö mulla ois toukokuussa maailman pisin pinna, varakoti espanjassa ja mieletön määrä kokemusta takaraivossa mun mukana ku laskeujun kotosuomeen!

Joinain päivinä meillä villasukkailuttaa...

...eikä ilman satikkaa voi työntää nokkaansa ulos...

eikä mikkää suju kiemurtelematta.

Toisaalta taas:

Joinain päivinä meillä on sinitaivas ja hikinorot selässä...

eikä yliopistolla olla ees kujalla...

ja hymy ja halit on herkässä.

Elämäähänse tämäkin vaan on siinä missä muuallaki...
Ja tiiättekö kuinka hyvältä voi tuntua ku tajuaa ymmärtävänsä osia radiossa soivista lauluista! :D

Ja hei, onhan meillä aina viikonloput!

Ja aina sitä huomaa kuinka surkein ja itkusinki mieliala voi vaihtua iloksi ko on ihmisiä jotka oikeesti välittää (:

Tässä vielä pikakurkkaus miltä siis se mun viimeviikonloppu näytti:

Onnea mun henkisen iän arviointiin....

Ja sitä vaa näin lopuksi vielä, että yhtenä epätoivon aamupäivänä laskin että hei 26 viikkoa enään..
Hui.
Onse mahottoman nopiasti jo se toukokuu!

Jatketaampa harjotuksia!
Minkki