3/4 !

Hittovie viime viikonloppuna tuli mittariin kokonaista puoli vuotta Espanjassa asustelua!

Miksi puoli vuotta kuulostaa jotenki juhlallisemmalta ja pitemmältä ajanjaksolta ko vaikkapa 6 kuukautta?
Okei ehkä siksi että siinä on sana vuosi ja toisessa vain nyhväinen kuukausi.

Syyskuussa tuntu niin kaukaselta kotiapaluu, että se ois voinu olla vuosien päässä.

Nyt ku jälellä on vaa viimiset 2 kuukautta tahi 9 viikkoa miten sen haluankaa ajatella niin tuntuu, että mihin tää kaikki aika on oikeen menny?

Ja miksi tuo tuntuu tuo 2 kuukautta niin lyhyeltä vaikka eipä nekään silmänräpäyksessä sujaha ? :D

Ja hassua kyllä on jotenki olla vaikia ymmärtää, että suomessa elämä jatkuu samaan malliin vaikka ite ei ookkaan sitä vahtaamassa. Helmikuun puolessavälissä havahuin siihen ku naamakirjan seinä täytty penkkari- ja wanhojentanssikuvista !
Siis PENKKARIT? Eihänne voi vielä olla?
Vastahan mulla oli penkkarit! (Vai oonko mää ees ollu vielä penkkareissa?)

Että kyllä sitä on oikeesti sujahtanu jo ihan kiitettävä tovi aikaa.
Miks se täällä tuntuu menevän huomaamattomammin ku Suomessa?

Mitä enemmän kotiintuloa ajattelee nii sitä enemmän se oikeestaan alkaa jännittää...
Mitä ihmettä miten voi jännittää mennä takasi kotia ? 

Mutta kyllä monesti huomaa pyörittelevänsä mietteitä ja ajatuksia siitä, että ossaako sitä ennää olla kotona?
Miten ihmiset ottaa mut vastaan ko tuun takasi?
Millainen mää oon ku palaan takasi Suomeen?
Mitkä asiat on muuttunu? Ja onkohan ne muuttunu parempaan vai huonompaan?
Entä minä? Miten mää oon muuttunu?

Noh jotenki ainaki, se on varma:

• Puoli vuotta sitte olin sitä mieltä että liikunta on vaa suomen koulujärjestelmän keksimä tapa kiduttaa oppilaita. Elikkä siis pelkkä pakollinen paha. Nykyään huomaan kaipaavani vaikka lenkille tai aamulla salille? ( Eiköhän tämä mielenhäiriö selkeyjy kunhan palaan suomeen :D ) 

• Tullessa mää luulin, että mulla on pitkä pinna ja hyvä huumorintaju. Nyt mää tiiän että itseasiassa se pinna on kuluneen puolenvuojen aikana venyny puolet pitemmäksi ja huumorintaju noussu ihan uusiin sfääreihin.

• Ensimmäisinä viikkoina musta tuntu ,että tuun hulluksi espanjan kanssa. En ikinä vois ymmärtää saati sitte keskustella tällä kielellä jota paikalliset puhuu niinniin nopeasti, päälekkäin ja tunteella. Noh juuri tänään piti jutella puhelimessa perheen toisen isoäidin kanssa joka oli sitte Valenille sanonu, että se tyttöhän puhhuu tosi hyvin espanjaa nykyään! (Okei espanjalaiset liiottellee kyllä ulkomaalaisten kielitaidontasoa ihan vamasti :D )

• Aluksi musta tuntu, että jo pelkästään tää La Fresneda on kuolettava sokkelo kaikkine samannäkösine vierivieressä olevine taloineen ja katuineen, Oviedosta puhumattakaan! La Fresnedan tuntee nykyään samallai ko Kiimingin kylän ja Oviedoki on muuttunu kaikesta epäilystä huolimatta lähes yhtä heleppokulkuseksi ku Oulu! (Noh okei kylläse vaatiki meleko monta kertaa päämäärätöntä harhailua ja eksymistä :D ) 

• Mää oon rohkaistunu tekemään ite vieläki enemmän ja oppinu ettei virheitä tartte pelätä.(Nykyään oon siis kyllä aika täys kotitöiden kuningatar vaikka viimeksi tänään keitinki haaveillessani makaronia riittävästi varmaan 10 hengelle meijjän 4 sijaan... :D ) 

• Oon myös oppinu sen ,että kaipaan aika-ajoin sitä suomalaisille tavanomaista etäisyyttä ja sitä omaa"kuplaa".Välillä tähän kulttuuriin kuuluva ylifyysisyys ottaa pattiin todenteolla vaikka ku Marcos tökkii ja pökki ja "kutittaa" ja apinoi ja lääppii joka mahollinen heti... Vaikka hyväänhänse sillä tarkottaa.

• Ulkosesti on nenänpieleen lisääntyny uus renkula ja oranssista ottatukasta ja lyhyestä polkasta on transformoitunu vaalee yhellä pompulalla jo nutturalle vangittava tukanreuhka !

• Oon oppinu myös olemaan pingottamatta liikaa siitä että mikkää ei tapahu ajallaan lähes koskaan ja kaikkeen mitä tehhään nii mennee ainaki tuplamäärä aikaa mitä siihen oikeesti tarttee. (Tosin kyllä odotan innolla että suomessa aikataulut oikeesti toimii ja asiat tehhään sillonko sanotaan eikä tartte jokakerta miettiä että tuleekohan sovittuun aikaan lisätä se +30 minsan espanjaextra..)

Saksofonin raahasin kyllä ihan turhaa mukaan, ei täällä oo tullu kyllä soiteltua sitte yhtään... Mutta onhan tässä onneksi ihmiselämä aikaa tehä siihen lähempää tuttavuutta sitte taas kotosuomessa normien keskellä (Ja puhaltaa pölyt klarinettiboksinkin päältä) :p 

Ja onhan täältä löytyny uusia kansainvälisiä kavereita! 

Ja aivan uusia seikkailuja ja kokemuksia ! 

Noh pian ois tarkotus lyyä yhteishaut tulille ja ootan kyllä VAKAVA-materiaaleja tänävuonna täysin erilaisella innolla mitä viimekerralla! Tuntuu että tälläkertaa oon enemmänku motivoitunu kouluunpääsemiseen tai edes taas oikeiden töiden tekoon. 

Se on ollu myös tosi yllättävää ja jännittävää huomata miten oikeesti voi tuntee olevansa kotona tavallaan vieraassa kodissa. Kyllä mulle tämä kolmannenkerroksen oma soppi on kotosa ku mikä ja muutenki tietää missä mikäki on niinku kotona konsanaan. Ja ei musta tunnu mitenkää väärältä tulla aamuyöllä viikonloppusin kotia ku muut nukkuu eikä tartte miettiä että saakohan tätä ottaa tai tähän koskee tai täällä käyä tai mitänyt vaa hienostelleekaan ku vieraittenluona käy. 

Vaikka lapsienkanssa mahollisesti suuntaujun tulevaisuujessaki työskentelemään ja varmasti tuun partiohommiinki palamaan kuha suomeudun nii kyllä tämän reissun jäläkeen voin sanoa, että ei oo omia muksuja tulossa vielä hyvään toviin. Että pahoittelut vaa äiti ja iskä ei tipu mummo ja pappa/ukki/vaari-nimityksiä tältä suunnalta ainakaa ihan hetkeen. (Ehkä se myös vaatii, että jostai tupsahtas se prince charming myöskin ensin :D ) 

Oon myös entistä ylpiämpi Suomenkielestä ko koskaan aikasemmin ! (:

Katsotaan mitä se elämän seuraava episodi tuo sitten tullessaan kun palaan sinne ruisleivän,saunan ja raejuuston luvattuun maaha! 

Vaviskee freesiyteni alla !

P.S En myöskää itke enää suihkussa (; :D

Aurinkoisia aamuja kaikille!
Minkki



"Buff! Its so hard to imagine that it has been 6 months already since I left Finland! Half an year! 
When i arrived in September it felt like May is lightyears away ! But now its only 2 months or 9 weeks depending how do you want to think about it :D Why the time seems to be passing here so much faster than back home? 

Now when leaving back to Finland is getting closer I´m really starting to be more and more nervous about it...  Do I know how to be home anymore? :D What things are different ? How I have changed? What the people will think about me ? 

Well i have changed in various ways..
- I don´t hate sports anymore :D 
- I have the longest temper and the best sense of humor of the world..
- I can actually survive with my Spanish skills now (;
- I´m not lost anymore in La Fresneda nor Oviedo :D
-I have learned not to be so hard with myself.. Mistakes are fine :p 
- I´m more braver !
- I have a extra ring in my nose ;p And my hair is not orange and I don´t have bangs anymore !
- I have also learned to take a little more easier what comes to time... Here everything and everyone is/are always late and all the things will take twice as much time to do than they really would need.. But hey mañana, mañana ! ( Im still pretty happy that when I return to Finland everything happens when they are supposed to happen and there is no need to always add extra half an hour to everything... ) :D

And of course I have got bunch of new international friends and experiences ! <3
But I have to admit that after this year I feel really motivated to start my studies again... So I`m just waiting for the materials to be launched in the internet ! And even tough my future job seems to be something what involves with kids and that I know that i will return back to be a Scout leader in no time, I´m in a no hurry to have kids of my own in a looooong time... Sorry mom and dad... :D

I actually appreciate finish language now more than ever ! (: 
But now there is nothing more to do than just enjoy the last months which I still have full of adventures! :3"